1960–1970-luvun lasit ovat tällä hetkellä kiinnostavimpia keräilijöille, ja harvinaiset sarjat saavat huikeat hinnat. Suunnittelijat kuten Tapio Wirkkala ja Aino Aalto loivat ikonisia muotoja, jotka ovat vielä nyt haluttuja käytettynä.
Juomalasien keräily noudattaa samoja ilmiöitä kuin yleinen sisustussuuntaus. Sosiaalinen media ja sisustuslehdissä näkyvät ideat määrittelevät, mitkä muodot ja värit ovat kulloinkin pinnalla. Trendit muuttuvat jatkuvasti, ja tämä pätee käytettyihin lasisarjoihin poikkeuksetta. Yrittäjä Pasi Kupila omistaa käyttö- ja designlasiliike Emman Aarrearkun, ja hänen mukaansa myyjien on oltava koko ajan tietoinen siitä, mikä menee juuri nyt kaupaksi.
Kupila kertoo, että hänelle tarjotaan tavaraa usein silloin, kun kysyntä on jo hiipumassa. Tämä merkitsee, että nopeilla päätöksillä ja ajoituksella on suuri merkitys keräilybisneksessä. Trendejä vaikuttavat Instagram ja Pinterest, joissa sisustusideat leviävät nopeasti ja vaikuttavat ostokäyttäytymiseen. Jokainen vuodenaika tuo mukanaan uusia näkökulmia siihen, mitkä lasit saavat huomiota.
Ikoninen Ultima Thule -sarja johtaa markkinoita
Ultima Thule on suomalaisen lasimuotoilun varma klassikko. Tapio Wirkkala suunnitteli tämän sarjan, joka sai inspiraation Suomen jääpinnasta. Sarja lanseerattiin vuonna 1968, ja se on pysynyt haluttujen lasien joukossa vuosikymmeniä. Yksittäisen Ultima Thule -juomalasin hinta liikkuu käytettynä yleensä 15–30 euron välillä, mutta kokonaisten sarjojen hinnat voivat olla selvästi korkeampia. Alkuperäisen Bölgeblick-lasiston, jonka Aino Aalto suunnitteli vuonna 1932, hinnat saattavat nousta useisiin satoihin euroihin.
Kupilan mukaan Ultima Thule on hyvä esimerkki siitä, mikä lainkaan kiinnostaa kuluttajaa. Se on 1960-luvun lopulla suunniteltu sarja, mikä kiinnostaa sekä sen ajan lapsia että nykypäivän keski-ikäisiä ostajia. Vanhoja laseja ostetaan edelleen käytettäviksi lasiksi, eikä pelkästään koruiksi tai museon esineiksi. Tämä merkitsee sitä, että klassikkosarjat säilyttävät arvoaan ja käyttöarvoa ajassa.
Kupila huomauttaa, että usein ensimmäinen kysymys asiakkaalta on, voiko lasin laittaa astianpesukoneeseen. Tämä kertoo siitä, että laseja halutaan käyttää jokapäivän elämässä, ei pelkästään erityisillä juhlilla. Ihmiset etsivät laseja, jotka sopivat sekä käytölle että esteettiselle mieltymykselleen ja ovat hyvä sijoitus talon sisustukseen.
- Tapio Wirkkala suunnitellut: Ultima Thule (1968), Niva (1972-1992), Hopla (1970-1980)
- Aino Aallon Bölgeblick-lasisto (vuodesta 1932)
- Timo Sarpanevan Arkipelago-kuohuviinilasi (1979)
- Sarpanevan Kekkeri
- Nanny Stillin suunnittelema Grappo-lasi (Riihimäen lasi)
- Flora-kannut neodyymin värinä (170-200 euroa)
- Uraanilasit (kysytyt keräilijöiden keskuudessa)
Niva-sarja ja Hopla kilpailevat suosioista
Iittalalla on useampia haluttuja klassikkosarjoja nykyään. Niva-sarja muistuttaa Ultima Thuleaa ja on myös Wirkkalan käsialaa. Se oli tuotannossa vuosina 1972–1992, ja yksittäisten lasien hinnat vaihtelevat noin 20 euron paikkeilla. Hopla-sarja puolestaan kasvattaa suosiotaan hitaasti mutta varmasti nykypäivän sisustustrendeissä.
Kupila paljastaa, että Hopla on alkanut myydä yllättävän hyvin viime aikoina. Tapio Wirkkalan suunnittelema Hopla oli tuotannossa 1970–1980-luvulla ja sisälsi vesilaseja, viinilaseja ja pieniä snapsilaseja. Kupilan mukaan Hopla on verrattavissa Ultima Thuleen ja se voi kehittyä samanlaisen kestosuosikin kuten Ultima Thule. Sekä design että käytettävyys tekevät siitä halutun valinnan monille kerääjille ja käyttäjille.
Hopla-sarjan lasit ovat pelkistettyjä ja kevyitä käyttää verrattuna esimerkiksi Sarpanevan suunnittelemaan Kekkeriiin. Yksittäisten lasien hinnat vaihtelevat 10–30 euron välillä, ja kokonaisten sarjojen arvo voi olla selvästi enemmän. Kupila korostaa, että yksittäisetkin lasit voivat käydä kaupaksi, koska ihmisille menee arjessa rikki laseja ja tarvetta saattaa olla vain yhdelle lasille. Näin ollen jokainen lasi voi löytää arvoaan ja ostajansa markkinoilla.
Iittalan tarra ja sen merkitys laskevat
Entä onko Iittalan tarra merkityksellistä keräilijöille? Kupilan mukaan merkitys on vähentynyt merkittävästi verrattuna aikaisempiin aikoihin. Ruotsissa tarraa kuitenkin vielä arvostetaan ja se on erittäin tärkeää määrittäessä hinnan. Asiantuntija neuvoo, että jos lasia ei käytä, tarran voi antaa olla. Tämä antaa keräilijöille vapauden valita laseja puhtaasti omien mieltymystensä perusteella ilman liian suurta painoarvoa merkkibrändillä.
Kuohuviinilasit menevät aina kaupaksi
Kupilan mukaan kuohuviinilaseista ostajat ovat valmiita maksamaan enemmän kuin muista lasityypeistä. Hän vertaa kuohuviinilasia autojen ”Mersuksi”, mikä tarkoittaa, että ne ovat haluttuja ja arvokkaimpia. Hyvä kuohuviinilasi menee aina kaupaksi, koska niihin yhdistyvät sekä käytännöllisyys että näyttävyys ja luksus.
Esimerkiksi Timo Sarpanevan vuonna 1979 suunnittelema Arkipelago-kuohuviinilasi on arvostettu ja kysytty keräilijöiden keskuudessa. Kasvatus näytävät ja usein niitä on tehty lasisarjoihin vähiten, mikä nostaa niiden arvoa huomattavasti. Arkipelago-sarjan kuohuviinilasi maksaa noin 75 euroa kappale, mikä on merkittävä summa yksittäiselle lasille.
Kuohuviinilasin hinta määräytyy useiden tekijöiden mukaan huolellisesti. Lasin jalan korkeus vaikuttaa hintaan merkittävästi ja erottaa sarjat toisistaan. Esimerkiksi Nanny Stillin suunnittelema Grappo-lasi, jonka valmisti Riihimäen lasi, maksaa 45–55 euroa kappaleelta, mutta saman sarjan jalaton lasi on lähes puolet halvempi. Yleensä kaikki jalalliset lasit ovat sarjojen suositumpia ja hintavampia keräilijöille.
Värin merkitys ja trendien muutos
Neodyymi on tämän hetken suosituin lasin väri keräilijöiden joukossa. Purppuraa muistuttava väri on valmistettu vähän, mikä nostaa värin hintaa ja kysyntää merkittävästi markkinoilla. Kupila kertoo, että kirkas kahden litran Flora-kannu maksaa 100–120 euroa, kun taas sama kannu neodyymin värillä maksaa 170–200 euroa. Värin harvinaisuus tuottaa arvonlisää selkeästi.
Nuoria kiinnostavat erityisesti tietyt värit, eivätkä he välttämättä piittaa lasisarjasta itsessään oleellisesti. Kattauksessa voidaan yhdistellä eri sarjoja, ja tämä on Kupilan mielestä tervetullut trendisuuntaus. Vaikeaa on löytää kahdeksaa täysin samanväristä lasia, joten yksittäisten esineiden merkitys kasvaa. Kierrätyksen näkökulmasta tämä on tärkeää, koska jokainen lasi löytää ostajansa ilman pakotusta täydellisestä sarjasta.
Uraanilasit ovat pitäneet pintansa viime vuosina ja niillä on vahva keräilijäkuntansa. Silti kirkas väri pysyy iäisyyksessä ja on ikuinen klassikko. Kupila sanoo, että kirkas on ikuinen kestosuosikki, koska se on helppo yhdistellä monien muiden värien kanssa ja sopii moniin tilanteisiin.
Laadusta ei tingitä
Vaikka yksittäiset kappaleet kelpaavat keräilijöille, laadusta ei silti tingitä millään mittarilla. Lohkeama tai särö tekee lasista arvottoman, vaikka se olisi harvinainenkin. Kupila kertoo, että Keski-Euroopassa pieni kuluma ei haittaa, mutta Suomessa hän ei ole koskaan tavannut asiakasta, joka olisi halunnut kuluneita laseja. Tavaran on oltava priimaa, mikä merkitsee loukkauksettomia ja täysin ehjiä laseja ilman kompromisseja.
